Lieskiven paja

Historiallinen paja on Kauhanojan maamerkkinä aina 1800 -luvun puolivälistä. Muistitiedon mukaan pajan ensimmäinen seppä, Matti Lindström, aloitti työskentelyn pajassa vuonna 1852. Matin pojasta Kalle Lindströmistä tuli isänsä jälkeen seppä, joka jatkoi sepän työtä Kauhanojan pajalla. Kallen poika Kalle Lieskivi (vuoteen 1935 saakka Lindström) jatkoi niin ikään isänsä jalanjäljissä seppänä samaisella pajalla. Jonkin aikaa pajassa työskentelivät myös Lieskiven pojat Gunnar ja Markus Lieskivi. Myöhemmin he siirtyivät Fiskarsin palvelukseen.

Pajan esineistöineen on nykyisin Loimaa-Seuran hallinnoima ja avoinna yleisölle pyynnöstä. Esineistön ja rakennuksen lahjoittivat Loimaa-Seuralle viimeisen varsinaisen sepän lapset Anna Eskola, Gunnar ja Markus Lieskivi isänsä kuoltua 1978. Pajarakennus kunnostettiin talkoovoimin ja esineistö luetteloitiin. Esineistö onkin runsas ja siihen voi tutustua pyynnöstä. Vuosittain järjestettävien Pajapäivien aikaanpaja on avoinna yleisölle ja herää henkiin, kun seppä sytyttää ahjon.

Lieskiven Paja sijaitsee Vanhan Hämeentien ja Katinhännäntien risteyksessä.. Nykyään Lieskiven Paja toimii museona, mutta kerran vuodessa ahjo lämmitetään ja kyläläiset kokoontuvat perinteisille Pajapäiville seuraamaan sepän työtä. Ensimmäiset Pajapäivät vietettiin vuonna 1986.

Paja on seissyt mäellä jo 130 vuotta ja se on yksi kylän keskus paikkoja ja kyläläisille tavattoman tärkeä. Pajassa on työskennellyt ainakin viisi miespolvea, viimeisin varsinainen seppä Kalle Lieskivi kuoli vuonna 1978. Hänen lapsensa Anna Eskola, Gunnar ja Markus Lieskivi päättivät lahjoittaa pajan Loimaa Seuralle. Tämä oli korvaamaton kulttuuriteko, sillä näin pelastettiin entisajan ammattitaidosta kertova kohde. Myös Pajan työkalut lahjoitettiin ja niistä suurin osa on Kalle Lieskiven tekemiä. Paja seisoo Heikki Perhon maalla, nykyisin omistaja on Teemu Perho. Heikki Perholta kysyttiin, onko hänellä mitään sitä vastaan, että Paja edelleen seisoo vanhalla paikallaan. Sanoi hän pilke silmäkulmassaan: "Kaipa Loimaa-Seura sitten tekee taskvärkkiä taloon!"

Pajamäeltä lähtivät Hattulan, Joenperän, Kauhanojan ja Sieppalan nuoret miehet talvi- ja jatkosotaan puolustamaan maamme itsenäisyyttä. Kiitollisina ja kunniaa tehden kyläläiset pystyttivät 27.4.2001 paaden heidän muistokseen.

(Tekoälyn tulkitsema teksti.)

Otsikko

Gouverneuren öfver Åbo och Björneborgs Län
= Turun ja Porin läänin kuvernööri

Sisältö (suomennettuna)

Hakemuksen perusteella ja paikallisen viranomaisen suosituksesta on päätetty myöntää:

Matti Lindströmille Kauhanojan kylästä Loimaan pitäjässä

lupa toimia:

sockensmed
= pitäjänseppänä / kyläseppänä

ehdolla että hän:

• elää raittiisti
• käyttäytyy rehellisesti
• toimii ahkerasti
• palvelee kansaa käsityötaidollaan
• tekee työnsä kohtuullista korvausta vastaan
• hoitaa hänelle kuuluvat velvollisuudet

Päiväys

Åbo Lands-Cancellie, den 14 April 1837
= Turun lääninkansliassa 14. huhtikuuta 1837

Kauhanoja

Me allekirjoitetut rustholliset ja talonomistajat otamme täten torpanoppilaan Matti Johansson Lindström'in, Kuntin kylästä Tammelan pitäjästä, sepäksi omistamillemme tiloille Kauhanojan kylässä seuraavilla ehdoilla.

1:o
Matti Lindströmin pitää käsityötään suorittaa talon ruualla ja tuvilla kaikki tiloillamme tarvittavat sepän työt, paitsi silloin kun uusia kärryjä, matkavahtaita tai sinkkorekiä rautoitetaan, saa hän niistä erikoisen maksun sopimuksen mukaan.

Kuitenkin tulee hänen Matti Andersson Heikkilälle tehdä myöskin muut työt ilman erikoista palkkiota, jos hän Heikkilältä tulee saamaan suurempia etuja kuin meiltä muilta.

2:o
Minulta Josef Bertilsson Perho saa hän edellämainittua vuotuista työtä vastaan nautittavakseen ja muokattavakseen noin kaksikymmentä (20) kylvökapana-alaa vanhaa peltoa, niin kutsuttua Riihitarhan umpiaidan peltoa, sekä sopivan sijan pajalle.

3:o
Minulta Johan Mattsson Jaakolalta saa hän saman määrän eli kaksikymmentä (20) kylvökapana-alaa peltoa, suo-umpiaidaksi kutsuttua, karjatarhan varrella, sekä metsää kotitarpeeksi, mutta ei myytäväksi siitä, mistä hänelle myönnetään.

Eikä hän kaataa suurempia puita tälle hänen osaksi tulin [epäselvä kohta]

4:o
Minulta Matt Andersson Heikkilältä saa hän yhtä paljon peltoa kuin edellisiltäkin Piekkalan kylään johtavan maantien varrella, tilapuoti(?) kokon alan niittyä Peon niityltä Martin ojan kohdalla. Sekä...

(jatkuu edelliseltä sivulta)

…metsää ja lehdestöä kotitarpeeksi, mutta ei myytäväksi, ja tulee hänen vetää kotiin oksat ja latvat silloin kuin suuremman puun kaataa.

5:o
Minulta Ester Simonsdotter Pakkinen saa hän tonttipaikan huoneelleen ja ne perunat ja kaalimaat torpan ympärillä, jotka olivat Nyppä Joonin emännän hallussa, sekä yhden ladossa olevan niityn Peipolahden niityn kohdasta, jossa hänellä myös on oikeus laittaa lehtiä kattoonsa, ja metsästä ottaa aidanaineita tarpeen tullen aitaukseen, mutta ei polttopuita t.m.s.

(tässä muutama sana epävarma)

6:o
Nämä edut saa hän, Matti Lindström, meiltä hyvän käytöksen kautta niin kauan kuin hän olemallen(?) täällä vastatakseen ottamaansa velvollisuutta, on kunniallinen, raittiudessaan tunnettu, meidän asioitamme toimittava, meitä saamari(?) käsittelevä ja kristillistä elämää elämään, mutta jos hän laiminlyö velvollisuuksiensa täyttämisen, harjoittaa sopimatonta elämää tai muuten rikkoo tämän velkakirjan, on hän velvollinen muuttamaan pois torpalta ja menettämään ylempänä mainitut etunsa.

Tätä kaikki täten kahdessa samanlaisessa kappaleessa vakuutetaan.

Loimaa, Kauhanoja 23 p. lokak. 1881

Josef Bertilsson Perho (Talollinen)
(puumerkki)

Johan Mattsson Jaakola (Rustitilallinen)
(puumerkki)

Matt Andersson Heikkilä (Rustitilallinen)
(puumerkki)

Ester Simonsdotter Pakkinen (Talollisen leski)
(puumerkki)