Kylä pitäjien välissä

Kauhanojan sijainti Loimaan pitäjän rajalla sai kyläläiset asioimaan kahteen suuntaa. Kauhanojan, Ypäjän ja Mannisten asukkaat kävivät 1600-luvulta lähtien kirkossa Tammelan pitäjän puolella Perttulan saarnahuoneessa. Perttula oli heille lähempänä kuin Loimaan kirkko, ja heillä oli myös oikeus haudata vainajat Perttulan kirkkomaahan. Järjestely aiheutti sen, että kolmasosa Perttulan saarnavuoroista kuului Loimaan papeille. Yleensä kyläläiset katsoivat kuuluvansa joko Loimaan seurakuntaa tai Perttulan kappeliin sen mukaan, kumpi vaihtoehto kulloinkin oli edullisempi maksujen ja velvollisuuksien suhteen. Lopullisesti kauhanojalaiset käänsi Loimaan suuntaan rautatien valmistuminen.

Kauhanojalla oli merkittävä sijainti Loimaalta Perttulan ja Jokioisten kautta Tammelaan kulkevan maantien varressa. Toinen tärkeä tie kyläläisille oli Ypäjän kylään kulkeva kylätie. Jonkinlainen silta Loimijoen yli Kauhanojalla oli jo 1600-luvulla, ja viimeistään 1800-luvulla paikalla oli kiinteä silta, jossa oli viisi arkkua. Sillan ylläpidosta olivat vastuussa myös Ypäjän kylän talot, jotka mieluummin olisivat pitäneet yllä vain vaatimattomampaa lauttasiltaa. Maantien varren kylänä Kauhanoja oli sopiva paikka kestikievarille. Kievari perustettiin kylään viimeistään 1810-luvulla. Aluksi talot vuorottelivat kievarina, mutta vuosikymmenten saatossa kievari oli pitempiä aikoja samoissa taloissa. Pitkään kievarina toimivat Marttila ja Perho. Kauhanojan kievari lopetettiin vuonna 1879. Rautatien rakentamisen seurauksena Loimaan aseman läheisyyteen oli perustettu kievari. Aseman ja Kauhanojan välimatka oli niin lyhyt, että Kauhanojan kievari kävi tarpeettomaksi.

Kauhanojan taloilla oli Mannisten kylän kanssa yhteinen vesimylly Mannisissa Kuusjoen partaalla. 1800-luvun puolivälissä Kuusjoen pienen ratasmyllyn osakkaina olivat Loimala, Heikkilä, Perho, Sakkinen ja molemmat Martit. Pienen vesimyllyn kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt kylän tarpeisiin. Kylään rakennettiin 1800-luvulla tuulimyllyjä jauhatuskapasiteetin lisäämiseksi. Karttakuvan mukaan 1880-luvulla kauhanojalla oli neljä tuulimyllyä.

Kirjoitus perustuu 19.9.2012 pidettyyn Kyläkeskiviikko-esitelmään. Kirjoittaja: Kirsi Laine, Suomen maatalousmuseo Sarka.

Kylä isojaon aikaan

Isojako Kauhanojalla tehtiin vuosina 1782-1784. Se vietiin läpi hyvin nopeasti ja samalla kerralla saatiin jaettua niin pellot, niityt kuin metsätkin. Isojakoon asti kylän maa oli yhteisomistuksessa, ja isojaon myötä maa siirtyi talojen yksityisomistukseen. Jakoa tehtäessä kylässä oli siis kahdeksan taloa: Jaakola, Sipilä, Loimala, Perho, Sakkinen, kaksi Puntoa ja Marttila.

Isojaon keskeinen asiakirja on isojakokartta, johon merkittiin pellot, niityt, metsät, kylätontti, tiet sekä jakomerkinnät. Kauhanojan kartta on hyvin suurikokoinen. Tumminpana kartalla näkyvät pellot. Niityt on rajattu vihreällä ja muu osa alueesta on metsää. Kun karttaa katsotaan lähemmin, sieltä löydetään myös kylätontti, jolla kaikki kylän talot sijaitsivat. Taloja jaettaessa tontti on laajentunut, ja isojakoa tehtäessä joen pohjoispuolella oli kuuden talon tontit. Niistä viisi oli rivissä aivan joen rannassa yläjuoksulta alajuoksun suuntaan lukien Sakkinen, Punto (molemmat Puntot asuivat samalla tontilla), Jaakola, Marttila ja Sipilä. Perhon tontti oli etäämpänä joesta Punton tontin vieressä. Viimeisimmässä jaossa syntynyt Loimala ei mahtunut enää tälle vanhalle tontille, vaan se sai tontin joen toiselta puolelta Puntoa vastapäätä.

Kauhanojan vanhimmat pellot sijaitsivat joen pohjoispuolella kylätontin ympärillä. Isojakokartta osoittaa, että nämä pellot oli jaettu pitkiin suoriin sarkoihin, jotka oli jaettu taloille viljeltäväksi. Kun kylässä oli kahdeksan taloa, joka kahdeksas sarka kuului yhdelle talolle. Toinen vanhimmista pelloista oli nimeltään Sieppalan puolinen pelto ja siitä jokaiselle talolle kuului 13 sarkaa. Tämä järjestelmä kuvasi vanhaa käsitystä tasapuolisuudesta, kun kaikki saivat viljeltäväkseen samassa suhteessa hyvää ja huonoa maata. Saran leveys määräytyi talon veroluvun mukaan, mutta sarkojen määrä oli kaikilla sama. Myöhemmin raivatuissa pelloissa sarkajako ei ole yhtä selkeä. Isojaon myötä kylän talot saivat peltonsa suurissa lohkoissa. Koska Kauhanojalla oli paljon pieniä peltoja, jokainen talo sai jaossa vähintään kolme peltolohkoa. Perholle peltolohkoja kertyi peräti seitsemän.
Peltojen ja niittyjen nimet ovat hyvin kuvaavia: Ylinen vähäpelto on yläjuoksun puolella ja Alinen vähäpelto alajuoksun puolella, Rantaumpiaita joen rannassa ja Ypäjänveräjän umpiaita Ypäjän kylän suunnassa. Nimistössä usein esiintyvä sana umpiaita johtuu siitä, että kaikkien peltojen ympärillä oli aidat, jolloin pelloista muodostui umpiaitoja. Pellon nimessä esiintyvä perkiö taas merkitsee takamaalle raivattua uudispeltoa. Polttoviljelyn harjoittamiseen viittaavat niityn nimi Ohrakytö sekä Kaskipellon raja –niminen raja. Osa 1700-luvun nimistöstä on käytössä edelleen.

Seuraava talon jako Kauhanojalla tuli ajankohtaiseksi pian isojaon jälkeen. Jaakolan talo jaettiin käytännössä kahteen osaan veljesten kesken, mutta virallisesti jakoa ei viety loppuun. Jaakolan jakamisesta tehtiin jakoehdotus vuonna 1795, mutta jakokirjaa ei koskaan allekirjoitettu eikä rajoja merkitty maastoon. Tästä eteenpäin Jaakolassa oli kuitenkin kaksi isäntää, joista kumpikin isännöi omaa puoliskoaan talosta. Näiden kahden talon maiden välillä oli nautintarajat, joita ei pyykitetty edes isojaon täydennyksessä 1880-luvulla. Lopullisesti Jaakolan tila jaettiin vasta vuonna 1914, jolloin se halottiin kolmeen osaan.

Sipiläkin oli jaettuna kahdelle isännälle 1800-luvun alussa, kun Sipilän vävy sai isännöitäväkseen Heikkilä-nimisen osan talosta. Rinnakkaiseloa jatkui parisen kymmentä vuotta, kunnas Sipilä-niminen puolisko siirtyi myös Heikkilän isännän haltuun.

Marttila puolestaan jaettiin kahteen yhtä suureen osaan vuonna 1854. Samoihin aikoihin nimestä putosi loppu pois ja tiloja alettiin kutsua nimillä, Vanha-Martti ja Uusi-Martti.

Kirjoitus perustuu 19.9.2012 pidettyyn Kyläkeskiviikko-esitelmään. Kirjoittaja: Kirsi Laine, Suomen maatalousmuseo Sarka.

Rustholleja ja torppia

Kauhanojan taloista 1700-luvulla rustholleja eli ratsutiloja olivat Jaakola ja Sipilä. Nämä talot siis varustivat kumpikin yhden ratsumiehen Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin everstiluutnantin komppaniaan. Molemmilla ratsumiehillä oli Kauhanojalla oma sotilastorppa. Lisäksi Kauhanojalla sijaitsi parhaimmillaan kolme muuta sotilastorppaa. Perho ja Sakkinen muodostivat yhdessä ruodun eli he varustivat yhdessä yhden sotilaan Turun jalkaväkirykmentin Loimaan komppaniaan. Marttila varusti jalkamiehen yhdessä Mannisten kylän Kurkun ja Harakan kanssa. Näiden kahden ruodun sotilaat asuivat Kauhanojalla. Punto sen sijaan kuului samaan ruotuun yhdessä Vesikosken kylän Saikun ja Äyvärin kanssa. Tämän ruodun sotilas asui aluksi Vesikoskella, mutta myöhemmin tämäkin torppa siirtyi Kauhanojalle.

Ensimmäiset torpparit ilmestyvät Kauhanojan rippikirjoihin pian isojaon toimittamisen jälkeen 1780-luvun lopulla. 1810-luvulla kaikilla kylän taloilla Jaakolaa lukuun ottamatta oli torppia. Vuosisadan puolivälissä torppia oli kylässä parisenkymmentä. Torppien määrä jatkoi nousuaan, kunnes 1870-luvulla määrä kääntyi laskuun. Uusiakin torppia perustettiin edelleen 1800-luvun lopulla, mutta pääasiassa talot lopettivat torppiaan. Esimerkiksi Kylä-Puntolla ei ollut enää yhtään torppaa sen jälkeen, kun torppari Ketola-nimisestä torpasta kuoli vuonna 1901.

Monet torpat olivat lyhytikäisiä, mutta toisia vuokrattiin useita vuosikymmeniä. Kauhanojan taloilla oli 1800-luvun kuluessa seuraavan nimisiä torppia:

(Kylä-)Jaakola: Levo, Mettänperä, Kreivilä, Seppä

(Korpi-)Jaakola: Juhola, Vastamäki, Kantola, Kaukaisi

Loimala: Palomäki, Rannanperä, Kankare, Hakala, Suonpää, Rajala

Heikkilä: Kujala, Kantola, Mikkola, Kankaanpää, Vuorenpää, Hakala

Perho: Ketola, Kulmala, Aho, Valtamäki, Blomberg, Lintula

Sakkinen: Töykkälä, Rajala, Haapanen, Simola

Mäki-Punto: Lähteenmäki, Mäkelä, Levo

Kylä-Punto: Kedonperä, Kujala, Ketola, Veräjänkorva, Törmälä, Myllymäki

Vanha-Martti: Peltola, Savikko

Uusi-Martti: Pinomäki, Lähteenkorva, Veräjänkorva, Rantala

Kirjoitus perustuu 19.9.2012 pidettyyn Kyläkeskiviikko-esitelmään. Kirjoittaja: Kirsi Laine, Suomen maatalousmuseo Sarka.

KYLÄ KESKIAJALLA

Kauhanojan kylä on syntynyt keskiajan lopulla Loimijoen varteen. Kauhanojan naapurikylät ovat Ypäjä, Manninen, Joenperä, Hattula ja Sieppala. Näistä Ypäjä ja Manninen kuuluvat nykyisin Ypäjän kuntaan. Kauhanojan rajat ovat suorat ja selväpiirteiset, mutta keskellä kylän aluetta on Joenperän kylään kuuluva entinen niittyalue.

Ensimmäiset tunnetut isännät Kauhanojalla olivat vuonna 1540 Heikki, Matti ja Erkki. Matin talo tunnetaan myöhemmin nimellä Perho ja Heikin talosta tuli nimeltään Sakkinen. 1500-luvun puolivälin jälkeen kylässä oli myös Aleksi -niminen isäntä, jota vuonna 1570 sakotettiin veljensä niityn omimisesta. Erkin talo oli kylän suurin ja se jaettiin jo vuonna 1573 Pietarin ja Einon kesken. Pietarin osa talosta oli pienempi ja se tunnetaan myöhemmin nimellä Jaakola. Einon talo oli kylän suurin. Vuonna 1600 siellä oli yksi Loimaan suurimmista karjoista. Karjaan kuului muun muassa 10 härkää, 19 lehmää, 24 nuorta karjaa ja 50 lammasta.

1600-luvun alussa kylässä jaettiin kaksi taloa. Ensin vuonna 1615 Sakkinen jaettiin veljesten Pentin ja Yrjön kesken Sakkiseksi ja Puntoksi. Kolmea vuotta myöhemmin Einon talo jaettiin veljeksille Sipille ja Martille. Taloja alettiin kutsua Sipiläksi ja Marttilaksi. Tämän jälkeen seuraava jako tehtiinkin vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Punto jaettiin. Toisen puolikkaan sai isännöitäväkseen talon poika ja toisen vävy. Ennen isojaon toimittamista jaettiin vielä Sipilä noin vuonna 1770. Jako tapahtui veljesten kesken. Talon nuorempi poika jatkoi isänsä jälkeen Sipilän isäntänä, ja vanhemman pojan saamaa taloa alettiin kutsua Loimalaksi.

Kirjoitus perustuu 19.9.2012 pidettyyn Kyläkeskiviikko-esitelmään. Kirjoittaja: Kirsi Laine, Suomen maatalousmuseo Sarka.